Rakas joulupukki

Nyt on aika kirjottaa pukille,pukkipukkilaiselle sinne lapin perukoille.


Uskon pukkiin vahvasti, samalla tavalla kun hyvän ja pahan tasapainoon maailmassa, ainut vaan että en osaa päättää onko pukki ...

Pelottava?

Hellä ja isällinen?

Paketti? Kinkku? Jännittävää kyllä, päässä alkoi soida kulkuset kulkuset.

Vai onko pukki kaikkea tätä? Hmmn, yhtäkaikki, kai sen kinkun yllä kuuluu olla se sinappihuntu ;)
Siis lahjoista tulin tänne löpisemään.
Toivoisin lahjaksi parempaa ensi vuotta, juurikaan materia ei nappaa millään tasolla nyt. Vuosi on ollut ehdottomasti yksi rankimmista ikinä ja toivon niin kovasti helpotusta työ/rahatilanteeseen että toivon lähinnä siis ihmettä lahjaksi. Luulen että ensimmäinen, pelottava pukki olisi hyvä tekemään ihmeet, käsiaseelle, nyrkkiraudalla tai mafiaano-puhetyylillä. Hellä ja isällinen pukki taas olisi hyvä lohduttamaan että kyllä kaikki hoituu, kaikki järjestyy, kun kamala vuosi 13 ollaan saatu pulkkaan, tulee 14 joka  on Seilorisannan vuosi. Hellä pukki silittäisi päätä ja kuulisin pienten kellojen kilinän, joka olisi merkki siitä että asiat tulee muuttumaan mahtaviksi. Kolmas pukki lienee tuoksuvan axelle ja itsestäänruskettavalle, joten olisi ihme jos en saisi migreeniä hänestä. Olen kamala stereotypioija! Stereotypistäjä olisi muuten niin hyvä sana. En kestä, lanseeraan sen ens vuoden trendisanaks. Teinijonne ja keijo on niin mennyttä kalua, nyt tulee stereotypistäjä! Kuulen jo korvissani kuinka yläasteiden pihoissa raikaa uusi haukkumasana. Ooh, keneltä ne rojalitit kerätään? Yhtäkaikki, joululahjatoiveeni meni ihan missikisa-tasolle, toivon maailman rauhaa( keksimällä uusia haukkumasanoja?), että nälänhätä poistuu (lähinnä että saisin duunin, ihan omasta nälänhädästä puhun), ja että kaikilla olisi hyvä olla! Kaikilla tarkoitan ihan kaikkia, en nyt niiin itsekäs ole! Palaan pian asiaan, ruuan ja leivonnaisten merkeissä. Viimeaikoina olen tehnyt perusruokia, makaroonilaatikkoa,keittoja...niitä en ole viittinyt valjastaa resepteiksi tai kuvailla. Joskus jopa tuntuu että nuo aivan perusarkiruuat onkin enemmän luksusta kun meillä jatkuvasti puputettava pitsa.

torttukeskustelun päätös

Natsitorttupostaus, k-18 varoitus ja kehoitus heti kärkeen. Sama pätee tosikkoja ja mielensäpahoittajia.
Jokainen on varmaan syönyt joulutorttuja, eikö? Kuinka moni on ajatellut leivoksen olevan natsismin symbooli hakaristi? Jopa wikipediakin kertoo natsismiväitteet tortun yhteydessä, huh!
Perinteisesti torttu siis on jotakuinkin tuollainen, ja jos haluaa kaikessa nähdä jotain pahaa voi kai tuosta saada hakaristin mieleensä. Yhtäkaikki, median kohu lähinnä naurattaa minua niikuin muitakin mutta erään iltapäivälehden kyselyssä kysyttiin että oletko pahoittanut mielesi jouluruuista? Siis onko kinkku kiusannut, laatikko lyönyt, suklaa satuttanut, pipari potkaissut vai rankaisiko rosolli aiheuttaen elinikäiset traumat?

 Tasoituksen vuoksi hakaristin historiaa!

 

Vaikka moni yhdistääkin hakaristin Hitleriin ja natsismiin niin asia ei ole aivan niin yksioikoinen, ja sen historia myös uskonnollisena symboolina on olemassa joten ei ole ihan niin mustavalkoisen paha asia. 
Mutta jottei pahoita kenenkään mieltä tänä jouluna, annan muutamia vinkkejä erimuotoisiin torttuihin.

Elikkä kohdan yksi torttu on perinteinen kohutorttu. Kakkoskohdassa aika vastaava. Kolmonen on kanssa hieman natsahtava, jos niikseen tulee mutta numero 4 onkin jo ihan eri maata. Nelostortulla ei iske juutalaisviha eikä tarvitse pelätä leimaantumista. Itse teen yleensä sen mallisia torttuja, koska se on miun mielest kaunein malli, ja hillo tulee tottakai päälle. Ei alle.

Viime joulun herkkuja, tortut, latet ja lihapiirakka.

Bongasin myös internetistä mm. enkelin muotoon tehtyjä torttuja, angry birds torttuja...
Mutta näähän vois tehä niikuin croissantin muotoonkin, eli torttuneliö kulmasta kulmaan puoliksi eli kolmioksi ja täyte sisään ja rullataan croissantiksi? Tätä taidan kokeilla.  Itse laitan välillä vaniljatuorejuustoa luumuhillon alle, se on iha jees vaihtelukokeilujuttu satunnaisesti, kun koittaa hienostella. Ja niin, piparimuoteilla saa kanssa iha hauskoja, enkä puhu näistä muoteista nyt. Loppuun Musiikkipläjäys vielä.

Leivoksia ja rakkaudentunnustuksia!

Ooh, meidän ihana k-kauppa yllätti ja löysin ihanaakin ihanempia sydänkarkkeja sieltä! Nää on aina ollu miun lemppareita mutta näitä ei oikein löydy mistään, koskaan tai ikinä!

Ai että mie sitten tykkään näistä!

Nää on hyviä ja ennen kaikkea söpöjä. Luulen et nää on hyvin epäterveellisiä väri-ja makeutusainepommeja mutta kerrankos sitä...

Mietin et näitä vois käyttää leivonnassakin. Vaikka kuppikakkujen koristeena. No pitkään en kerennyt asiaa haudottelee ku olin jo ostamassa leivontatarvikkeita. Päätin tehä limekuppiksia, ku yleensä teen vaa suklaaleivonnaisia. Kaivoin ihanan kuppikakkukirjan esiin ja soveltelin ohjetta jonkin verran

Ohje kuuluu näin:

115g pehmeää voita

115g sokeria

2 kananmunaa kevyesti vatkattuna

175g jauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 rkl maitoa

1/2 tl vaniljasokeria

yhden limen mehu

Löysin meiltä himasta sähkövatkaimen(tää on esim. hyvä syy muuttaa jonkun kanssa yhteen että saa kodinkoneita mitä ei itse omistanut jo) joten tää menikin helpommin ku ois uskonu. Voi ja sokerit vaahdoksi, mukaan kananmunat ja jauhot(mihin on sekotettu leivinjauhe) siivilän läpi messiin ja vatkataan kuohkeaksi, mukaan sitten limen mehu vikana. Uuni 200 astetta ja noin 10-14 min, mutta jokainen omaa toivottavasti ainakin silmää leivonnaiselle sen verran että hokasee millon käntty on kypsä.

Tein kuppeihin hillosäilön mihin laitoin lime curdia elikkä limettitahnaa. Oon käsittänyt että jenkit laittaa sekä lemon curdia että lime versioo usein leivonnaisiin, ja se on hieman just niin teollisen makusta ku ameriikanmeiningiltä on syytä odottaa.

Koitin myös pitää kuorruutteen minimissä kun tahdoin että nää ois enemmän raikkaita kun yli-imeliä.
Kuorrute koostui 2 desistä kuohukermaa vatkattuna, valion eila sitruunan makuisesta lohkeavasta jugurtista, limen mehusta ja sokerista.

Kokeilin uusia karkkivärejä mitä ostin ja sekottelin pinkin, vihreän ja valkoisen massan.

Vinkkivinkkiläinen leivoksen muodossa ;)

will you, i will, just say no.

Näistä saa hauskoja sanaleikkejä, true lips-sweet kiss

Täytyy myöntää ettei oo kauneimmat leivokset mitä oon vääntäny. Hauskaa marmorikuvioo kuitenki sai kun sekotteli noita erivärisiä kuorrutemassoja. Päivän leivonta-annosta en saanu täyteen vielä näillä täytettyä joten pakko oli vielä jotain keksiä. Pakkasesta löytyikin kaksi voitaikinalevyä ja päätin tehä nopeet pikkusuolaset niistä. Kaulin levyt niin että sain 8 ankkuria aikaan ja voitelin ankkurit keltuaisella, silppusin päälle meetvurstia, ripottelin mustapippuria ja suolaa ja lopuksi raastoin goudaa päälle vielä ja heitin uuniin 225 asteeseen ehkä n. 5 minuutiksi. 

Tollasia tuli, aika söpöjä.

thö kuva

Loppuun paljastus, olin vuonna 1988 (ollessani 5 vuotias) todella rakastunut Mauno Koivistoon. Mauno oli sillon ehdolla uudelleen presidentiksi ja muistaakseni, nyt jo edesmennyt Kaarina-mummoni sanoi että Mauno on sitten komea mies. Minä viisvuotiaana pellavapäänä kelasin et no hitto vie niin se onkin. Rakkaus oli syttynyt salamana. Leikkasin vaalimainoksesta Maunon kuvan jota kannoin vaaleanvihreiden vakosamettihousujeni taskussa ja salaa huokaillen ihailin. Sitten äiti-mokoma meni ja pesi housut Maunon kuvan kanssa. Sinne se meni ja kuinka viisvuotiasta voikaan vi..ketuttaa niin paljon!

Coolein evö!

Tuota Maunon virallista kuvaa googletellessa löysin toisen supermageen foton kanssa Manusta!

Mauno, Tää postaus oli miun lapsuuden  Love Letter

siulle!

Askartelin paskartelin

Viikonloppu meni yksin himassa öllöttäessä, en juurikaan tehnyt yhtään mitään. Kattelin kauhuleffoja, tai no...koitin. Oon kauhuleffa-addikti, ja oon nähny jo melkeen kaiken mitä on nähtävissä, enkä jaksanut lähteä leffavuokraamoon tsekkaa sen genren uutuukia, joten koitin mennä netflixin avulla. No sieltä on kaikki katottu, ja koitin jo tsiigaa jotai kasarikauhuakin. Kuten arvata saattaa, kasarikauhu on kauheeta katsottavaa vain koska se on niin huonoa. Eli kauhua en saanut tähän halloweeniin. Mutta aattelin esitellä askarteluja vuosien varrelta! Hii-o hoi!

Muutamia hiuspantoja

Kontaktimuoveista askarreltu taulu

Lepardinnahkainen hiuskukka

Kaverille tehdyt hiuspinnit

Aika iso hiusklipsi verkolla

Kättäkin isompi sormus

Pikkumimmeille rusetteja

Erivärisiä lepardi-hiuspinnei

Kenkärusettei

Hermojentestaus projekti! Vanha barbi koki kovia, vanha tukka veks, uus tilalle. Ompelin yks hius kerrallaan tukan päähän, aidosta hiuksesta. Värjäsin siihen vielä raitaakin! Naaman maalasin uusiks, tein tukkakukan ja vaatteet. Mimmillä on myös tyllit alla! Vähän vanha kuva, mimmi on ottanut pari tatuointia sittemmin sekä saanut korvikset. Magee siitä tuli vaikka ite sanon!

Halloween asuun joskus vuosia sitten tehty koriste

Sekalaisia hiusrusetteja

Tälläsii kallojuttuja, hiuskorujen muodossa

Iso hiuskoriste

Kenkärusetteja

Kankaalla päällystettyjä puurasioita

 

Tein ensin hiuskoristeen höyhenistä ja sit koitin saada hiuksiin vielä samat sävyt haettua. Aika hyvin nää matsas luonnossa.


Oli yllättävän haastava lähteä näin kikkailemaan, tai no ei siinä mitään niin yllättävää ollu, tiesin kyllä et ei se niin helppoo oo. Mut kiva oli sotkee ja säheltää!

Siinä oli muutamia tekeleitä, aika samaa kaavaa näyttää askartelut toistelevan. Oon myös aika erityyppisiäkin juttuja tehnyt, mutta tietenkään en oo kaikkia tajunnut kuvailla. 
Nopee ruokavinkki viikonlopulta myös mukaan! Meille oli TAAAS ilmaantunut possun ulkofileköntsä jääkaappiin ja silvoin sen pieniksi lastuiksi joita vielä lihanuijalla hakkasin, heitin lastut rommi-lime-pippuri-suolaliemeen yöksi lillumaan ja aamulla paistoin ne pannulla. Ah, en tiennyt että porsas voi olla hyvääkin. Hyvä minä! Loppuun nuorta rakkautta !