Olen herkutellut estottomasti ja se loppui kun seinään siinä kohtaa kun lempifarkut repesivät haaroista. NÖÖÖÖY, sisäinen sokerihirmuni huusi! Epätoivoisesti koitimme yhdessä sokerihirmun kanssa löytää uusia lempifarkkuja. Tuloksetta.Etsimme, metsästimme, saalistimme sekä vaanimme farkkukauppoja huomataksemme että meidän on aika hirmun kanssa erota toviksi. Tiukkaa tekee, ottaa päähän ja masentaa! Herkut on tehty herkuteltaviksi ja ruoka syötäväksi. En ymmärrä missä kohtaa ahterin kului aikuistua eli kasvaa isoksi. Olen elänyt asenteella ikuinen lapsi ja forever young, mutta ne päivät kun mahduin nuoriso-osaston pillifarkkuihin, on ilmeisesti takana päin. Mietin turvautumista ostostv.n slimmaaviin alusvaatteisiin kunnes tajusin niiden vaikutuksen parisuhteeseeni ja päätin ottaa salaisen aseeni(nahistuneen porkkanan) ja koittaa saada ruuan syömisestä vain välttämätöntä pahan perustarpeen sen nautinnollisen hetken sijaan. Bläääh sanon minä, mutta tässä kuva tämän illan lounaasta. Ohje tähän kamaluuteen kuuluu näin : ota mälsän näkönen porkkana ja hinkkaa se mahdollisimman tylsällä veitsellä ja syö surullisena.
Tsemppausbiisi :http://www.youtube.com/watch?v=bF8jLwMOGUQ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti